Vihaan omaa kehoani.

Olen ollut samannäköinen ja kokoinen jo lukiosta lähtien. Jos olen siloposkinen, näytän myös aivan yhtä nuorelta kuin lukiolainen. Sen takia minulla on usein parta tai viikset. Välillä painoni on 80 kg ja välillä se on 84 kg. Yhdessä vaiheessa pari vuotta sitten se käväisi jopa 77 kilossa. Sellainen paino minulla taas oli viimeksi joskus ennen lukiota. Toisin sanoen kaksoisleukani näkyy välillä hieman enemmän ja välillä hieman vähemmän. Mutta en vihaa kehoani näiden asioiden vuoksi.

Olen tyypillinen esimerkki siitä, että annan kehostani löytyvien vikojen tulla korvieni väliin. Viime syksynä, kun kuulin, että lantioni on toiselta puolelta kääntynyt eteenpäin ja että lonkkieni lukitukset pettävät lähes kaikissa nivelen liikkeissä, jätin säännöllisen liikkumisen oikeastaan kokonaan. Tieto siitä, että jokaisessa iskuttavassa liikkeessä kuten juoksuaskeleessa aiheutan jotain hallaa jossakin muussa osassa kehoani, oli riittävä tekosyy olla harrastamatta oikeastaan yhtään mitään liikuntaa. Kun jokin kehonosa ei toimi niin kuin sen pitäisi, tulee sen toiminta kompensoida jostain muualta.

Viime aikoina minulla on ollut vaivaa oikealla alaselässäni. On kuitenkin selvennettävä, että vammahistoriani ulottuu pidemmälle. Pääasiallinen liikuntamuotoni on ollut muutaman vuoden ajan lenkkeily ja puntti. Juokseminen onnistui pitkään ilman minkäänlaisia vaivoja, mutta jossain kohtaa minulle alkoi kehittyä oikeaan jalkapohjaan kipua. Ammattini kautta minulla on tietysti ollut aina epäilykset ja tieto suurin piirtein siitä, mikä minua vaivaa, mutta olenko tehnyt asialle jotain?

En. Tyhmästä päästä kärsii koko keho.

Kipujen yltyessä olen aina pitänyt lepojakson, jonka jälkeen olen jatkanut liikkumista normaaliin tapaan. Viime syksynä tässä kuitenkin tapahtui käännekohta, kun ymmärsin, että aina uusiutuva jalkapohjan kipuni todennäköisesti johtuu ongelmista jossain muualla kehossani. Nyt olen viettänyt suhteellisen inaktiivista elämää jo aivan liian kauan.

Pitäisikö kaikkien ottaa selvää kehostaan? Ei. Jos liikunta on mielekästä eikä aiheuta vaivoja, jatka liikkumista. Jos liikunta taas aiheuttaa vaivoja, jatka liikkumista. Tee jotain sellaista, mikä ei pahenna vaivaasi vaan taistelee sitä vastaan, kirjo on todennäköisesti hyvin laaja. On tärkeää ymmärtää, että kuntouttaminenkin on osa harjoittelua ja harjoittelu voi olla kuntouttamista. Tässä kohtaa siis palaamme kirjoituksen ensimmäiseen lauseeseen. En oikeastaan vihaa omaa kehoani vaan vihaan omaa päätäni, sillä oli kai sen päätös lopettaa liikkuminen vastoinkäymisten myötä.

Ennaltaehkäisyä tulisi kuitenkin kaikkien harrastaa, sillä liikkuminen ja elämä ovat helpompaa ja riskittömämpää, kun olet kunnossa ja tasapainossa. Urheilijoilla taas tarkempi heikkojen lenkkien kartoittaminen kehosta on tarpeellista, jotta saavutetaan parempia tuloksia ja enemmän terveitä harjoituspäiviä.

Minulla on jo pidempään ollut vaivoja ja tahdon, että liikkumisesta tulee taas helppoa. Tässä blogissa keskityn oman kehoni tasapainottamiseen ja korjaamiseen. Tämä on reeniblogi fysioterapeutin näkökulmasta.

Olen Tommi Tatti, fysioterapeutti ja ihan tavallinen liikkuja. Aion olla suurempi kuin viat kehossani.

Instagram:

@nokiantiikeri, #tiikeringrilli

@optimovejkl, optimovejkl.com

http://www.movescount.com/fi/scoreboard

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s