Oli yksi ilta, kun istuin iltaa pomoni kanssa Jyväskylässä jo ravintolaskenestä kadonneessa Social Housessa.

 

Sanoin hänelle: ”En saa mitään aikaan, kun on välillä tunnin taukoja ja välillä kahden tunnin taukoja. On todella vaikeaa aloittaa tekemään siinä mitään, mihin pitäisi kunnolla irrottautua ja keskittyä. Mun on pakko parantaa tätä ajankäyttöä.”

 

Tähän pomoni vastasi: ”Näinhän se on. Pitikin puhua tosta sun kanssas.”

 

Viime vuonna aloin intoa puhkuen kirjoittaa blogia, joka siivittäisi minut kuntoon, maineeseen ja mammonaan ja ikuiseen glooriaan jumalten joukkoon, vähintäänkin kärkiasiantuntijoiden joukkoon maassamme. Nyt voimme varmasti kaikki sanoa, että näin ei käynyt. Kirjoitin blogiani viime vuonna seitsemän tekstin verran. On olemassa aika monta blogia, joita päivitetään hieman useammin. Todennäköisesti kaikkia muita blogeja.

 

Blogini on kuitenkin vain se ulkoisesti näkyvä osa, johon tiivistyy laajemmin kokonaiskuva viime vuodestani. Viime vuosi oli ensimmäinen työvuoteni fysioterapeuttina ja ensimmäinen vuoteni yrittäjänä. Se, mitä pomonikin oli huomannut, oli suurin asia ongelmien takana: ajanhallinta.

 

control
Ajanhallinta on tärkeää. Olisi myös tärkeää, että Donald Trumpista ei tulisi USA:n seuraavaa presidenttiä.

 

Useimpina päivinä työkalenterini oli auki aamusta iltaan asti, joka tarkoitti sitä, että asiakkaita saattoi tulla yksi esimerkiksi yhdeksältä, yksi yhdeltä, yksi viideltä ja yksi taas seitsemältä. Alkuvuodesta pitkälle eteenpäin ilmeisesti ajattelin, että näin minulla on enemmän tarjontaa ja näin myös totta kai kysyntää. Tajusin loppuvuodesta, ettei siinä ollut mitään järkeä ja itse asiassa söin vain omia resurssejani työltä ja kaikelta muultakin.

 

Yksi asia, joka puuttui minulta viime vuonna, oli yrittäjän mentaliteetti. Minulle se kuvaa ehkä eniten itsekuria. Esimerkiksi kahden tunnin tauko asiakkaiden välillä oli liian usein tauko, jonka aikana oli helppo mennä Facebookiin ja eksyä sille tielle tekemättä mitään järkevää. Kaiken tämän ajan olisi voinut käyttää esimerkiksi opiskeluun tai suunnitteluun tai itseni kuntouttamiseen, mutta jotenkin niihin oli vaikea irtautua.

 

Harrastin viime vuonna varmasti vähemmän liikuntaa kuin yhtenäkään vuonna aiemmin. Joulukuussa ”ehdin” harrastaa liikuntaa vasta aloitettuani lomani hieman ennen joulua. Kun en harrasta liikuntaa, monesti syömisestäni tulee samalla myös epäsäännöllistä. En välttämättä syö huonosti, mutta en hyvinkään, useimpina päivinä syön todennäköisesti liian vähän. Paino pysyy samana, mutta kehonkoostumus ei. Kaikki ymmärtävät, että tällainen taipumus ei ole pitkään jatkuessaan kovin kestävällä pohjalla terveyden ja painonhallinnan kannalta.

 

Onneksi uusi vuosi tarjoaa kuitenkin aina mahdollisuuden muuttaa kaiken.

 

Monesti puhutaan uuden vuoden lupauksista. Yksikään heistä, joiden kanssa niistä alkuvuonna puhuin, ei kylläkään niitä tehnyt. Ongelma tuntuu olevan sanassa lupaus, eikä se minunkaan kohdallani kuvaile sitä, mitä aion tänä vuonna tehdä ja missä aion parantaa. Itse tein joulun aikaan analyysia siitä, mikä viime vuodessani meni pieleen, mitä voisin tehdä erilailla. Puhun tavoitteista ja pysyvistä muutoksista.

 

Totta kai peilaan omaa toimintaani useammin kuin vain kerran vuodessa. Viime vuoden aikana yritin pari kertaa tehdä muutoksia toimintaani, mutta epäonnistuin niissä aina. Suurin virheeni on ollut se, että olen pyrkinyt muuttamaan liian montaa asiaa samaan aikaan. Loppuvuodesta opinkin, että kun yrittää muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan ja panostaa siihen, on todennäköisempää saada pysyviä muutoksia aikaan. Muutettavien asioiden lukumäärän kasvaessa todennäköisyys epäonnistumiselle on aina suurempi.

 

Sen lisäksi, että tavoitteita oli liian monta, olivat ne aina liian suuria. Jos seinällä on hyllyjä eri tasoilla, olivat tavoitteeni siellä kaikkein ylimmällä hyllyllä vaikka alimmat hyllyt olivat vielä täyttämättä. Tavoitteiden asettamisessa tehdyt virheet yhdistettynä ajanhallinnanongelmaan tekivät tavoitteiden saavuttamisesta käytännössä mahdotonta. No miten sitten pystyisin parantamaan viime vuodesta? Vastaus oli helppo ja ilmeinen.

 

Otin alkuvuodeksi itselleni vain yhden tavoitteen. Se oli järkevän kalenterin luominen aina kuukaudeksi kerrallaan. Siinä huomioin, että minulla oli vapaa-aikaa, tietty aika päivästä työpaikallani ja tietty aika päivästä työtehtävien tekoon kämpilläni. Tarkastelin jokaista tulevaa viikkoa aina edellisenä perjantaina tai lauantaina, jolloin korjasin aikatauluja tarpeen mukaan niihin raameihin, jotka olin viikkotasolle aiemmin itselleni määritellyt. Merkkasin nämä tarkistusajat aina kalenteriini helpottamaan tavoitteeni saavuttamista, jolloin lopussa oli kyse vain itsekurista.

 

kalenteri
Kalenterin järjestämisellä löytyisi ehkä näillekin kaikille asioille aikaa.

 

Tavoite oli hyvin yksinkertainen eikä se ulkoisesti näyttänyt liittyvän mitenkään siihen, mistä tämä blogi alun perin lähti kertomaan. Silti se kuitenkin liittyi siihen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

 

Tilikausi päättyi ja oli tilinpäätöksen aika. Verottajan silmissä on aina oltava rehellinen.

 

Olen Tommi Tatti, fysioterapeutti ja ihan tavallinen liikkuja. Aion pitää kalenterini hyvässä järjestyksessä kuukausi ja viikko kerrallaan.

 

Instagram:

@nokiantiikeri, #tiikeringrilli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s