Pienet, rauhassa otetut askeleet voivat johtaa suuriin asioihin.

 

Jos katsoo kalenteriani tammikuun lopusta helmikuun alkuun, voisi sanoa, että ajanhallintani ei ole paljoa kehittynyt. Tuona ajanjaksona minulla oli neljään viikkoon kaksi vapaapäivää. Silti minulla oli varmasti enemmän vapaa-aikaa kuin minulla oli viime vuonna yhteensä. Ja kyllähän se myös maistui hyvältä. Muutos tämän takana oli yksinkertainen: kalenterin rakentaminen fiksuksi. Elämä maistui vapaapäivien puutteesta huolimatta hyvältä ja olin tehokkaampi kuin aiemmin.

 

Viime kirjoituksessani kerroin siitä, kuinka harrastin viime vuonna varmasti vähemmän liikuntaa kuin yhtenäkään vuotena aiemmin. Olen huomannut alkuvuoden aikana, että kalenterin ollessa kunnossa, minun ei tarvitse ponnistella ”pakollisen” liikunnan eteen. Liikunta tuli kuin sivutuotteena kaiken muun ohella. Alkuvuoden tavoitteeni oli parantaa ajanhallintaani ja koen onnistuneeni siinä erittäin hyvin.

 

Palkitsin itseni tästä saavutuksesta ostamalla uuden lippalakin, mutta älkää kertoko tästä äidilleni, koska hänestä minulla on niitä jo ihan tarpeeksi.

 

Hankin ennen joulua itselleni valkotaulun tätä blogia ja kaikenlaista suunnittelua silmällä pitäen. Olen huomannut, että se on auttanut myös paljon tavoitteiden asettelussa. Olen monesti kirjoittanut tavoitteitani ja pohdintojani koneelleni, mutta niistä ei ole tahtonut tulla mitään. Viime vuonna tämä blogi oli se, johon kirjoitin niitä hetken mielijohteesta ilman sen syvällisempää miettimistä. Vuoden toisen tavoitteeni kirjoitin ylös taululleni, jossa se oli myös päivittäin minun nähtävissäni. Tämä on tuntunut sitouttavan itseäni ainakin paljon enemmän kuin se, että tavoite olisi vain bitteinä tekstitiedostossa jonkin kovalevylle luodun kansion syövereissä tai julkaistuna internetissä.

 

Vuoden alusta asti toteutin vain yhtä tavoitetta, joka oli ajanhallinnan parantaminen. Keskityin vain tähän yhteen tavoitteeseen ja onnistuin siinä. En halunnut ottaa mitään muuta tavoitetta sen rinnalle, jotta onnistuisin aidosti muuttamaan asioita. Tämä on se malli, jota kannattaa soveltaa tavoitteeseen kuin tavoitteeseen – edetä pienillä askelilla, yksittäisillä teoilla, eteenpäin. Kun alkuvuodesta sain toteutettua hyvin tavoitettani, alkoi siitä hiljalleen muodostua minulle opittu tapa. Ja se tarkoitti sitä, että sain luoda itselleni vuoden toisen tavoitteen. Tällä kertaa se liittyi suoraan kuntoutukseeni.

 

Se oli 20 kuntouttavaa harjoituskertaa helmikuun aikana, joka tarkoitti sitä, että minulla oli paljon pakarareeniä edessäni.

 

Penninkin voi muuttaa työskentelemällä miljoonaksi.

 

Olen Tommi Tatti, fysioterapeutti ja ihan tavallinen liikkuja. Aion reenata itselleni kesäksi hyvän pyllyn pikku hiljaa.

 

Instagram:

@nokiantiikeri, #tiikeringrilli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s