Kello on 9.15, kun käynnistän Nokialla vanhempieni urheilullisen ja sulavalinjaisen Toyota Yariksen. Hieman ennen yhtätoista parkkeeraan sen Turun Hämeenkadulle, josta kävelen Aula Cafeeseen, jossa tarkoitukseni on tavata coach Petka brunssin merkeissä. Petka ilmoitti minulle etukäteen, että brunssi on yhdestätoista kolmeen: ”Ehditään syödä 4 tuntia.” Syöminen on hauskaa, mutta Petkasta tiedän sen verran, että hän saattaisi olla jopa tosissaan. Sisintäni kalvaa ajatus neljän tunnin mätön jälkeisestä loppu päivästä.

 

Ilmoitin matkalla Turkuun Petkalle, että olen 15 minuuttia myöhässä. Alun perin sovimme tapaavamme tasan reikäleipä, mutta hurjapäänä ohitettuani rekat pääsinkin tyhjälle baanalle ja se olikin sitten sitä tavallista rallia. Seison Aula Cafen edessä odotellen ja nauttien auringosta koko ajan tähyillen, mistä suunnasta mies saattaisi pian saapua. Lopulta Aurajoen ylittävää siltaa pitkin alkaa lähestyä rennolla kävelytyylillä varustettu pitkän huiskea mies aurinkolasit päässään. Jo kauempaa tyylin kyllä tuntee. Tuo on koripalloilija.

 

Kättelyt ja sitten lautasta nenän eteen.

 

Miksi olen Turussa? Kaltaiseni koomikon olisi kai tässä kohtaa väännettävä jokin Turku aiheinen vitsi (jonka tähän kyllä ehdin jo kirjoittaakin), mutta rehellisesti sanottuna olen aina pitänyt Turusta – vaikka ihmisten puhe onkin siellä aivan hirveän kuuloista. Mutta ei kuitenkaan enempää tästä aiheesta. Tapaan Petkan, koska hän on U15 koripallomaajoukkueen päävalmentaja ja kesällä 2016 minä toimin joukkueessa fysioterapeuttina. Meidän on tarkoitus keskustella kesän kuvioista, miten toteutamme asioita ja mitä asioita ylipäätään lähdemme toteuttamaan fysiikka-/oheisharjoittelussa lajiharjoittelun lisänä.

 

Ideoita on paljon, mutta jossain kohtaa muistamme, että aikamme pelaajien kanssa on kuitenkin hyvin rajallinen: kesällä meillä tulee olemaan kolme leiriä ja yksi pelintäyteinen viikonloppureissu Tanskaan. Toisaalta, jos ajattelee koko kesää, on kyseessä hyvinkin pitkä ajanjakso ennen tulevaa kautta seurajoukkueissa. Tänä aikana on aidosti mahdollista tehdä muutoksia pelaajien fyysisissä valmiuksissa, jolloin pelaajat ovat myös paremmin valmiita tulevaan seurajoukkuekauteen. Paljon on totta kai kiinni pelaajien omasta aktiivisuudesta.

 

Petka sanoi eräässä sähköpostiviestissä sen, mikä taitaa pitää hyvin paikkansa monella tasolla urheilussa: ”Ongelmista (mm. liikkuvuus, hallinta, voima) aina puhutaan, mutta harvoin on tapahtunut mitään konkreettista.” Meillä on kesällä aito mahdollisuus tehdä pelaajien kanssa hyviä asioita ja tavoitteemme on käyttää tämä mahdollisuus hyvin. Jos pystymme parantamaan pelaajien liikkuvuutta ja kehonhallintaa kesän aikana, olen tyytyväinen. Jos pelaajat ymmärtävät kesän aikana näiden tärkeyden ja alkavat tekemään töitä niiden eteen, olen enemmän kuin tyytyväinen. Koripallokin on laji, jossa urheilija tulee pärjäämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s