Kävely on ihmiselle luontainen tapa liikkua paikkojen välillä. Monesti kävelyn ongelmat käyvät myös mielenpäälle, koska se on ollut aina ihmisille niin automaattinen toiminto. Sitä ei tarvitse miettiä, se on jotain johon voi aina luottaa. Viime aikoina olen valitettavasti päässyt näkemään läheltä, kuinka liikkumisen rajoitukset vaikuttavat negatiivisesti mieleen. Toisaalta tällä viikolla näin myös täydellisen esimerkin siitä, kuinka stressin purkautuminen vähentää lihasjännityksiä ja kehon oireita. Nämä molemmat tapaukset ovat vain vahvistaneet sitä käsitystä, että ihmisen keho ja mieli toimivat aina yhdessä, kaksisuuntaisella kadulla.

 

Kevään aikana aloin huomata, että oma kävelyni ei ollutkaan niin helppoa. Kävellessä alkoi tuntua kaikenlaisia vääntöjä eikä kipuileva jalkani tuntunut asettuvan alustaan niin kuin toinen jalkani tekee. Jotain oli vialla.

 

Miltä kävelyn tulisi näyttää?

 

Se on parempi kysymys kuin, mitä hyvä kävely vaatii. Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n toukokuussa järjestämän koulutuksen luennoitsijalta Phil Glasgowlta (toimii mm. Britannian Rion olympiajoukkueen pääfysioterapeuttina) poimittu ajatus varmasti on paras kuvailemaan kävelyä. Sen, kuten kaiken muunkin liikkeen, tulisi olla joustavaa, vaivatonta, helppoa, kontrolloitua, vapautunutta, rentoa jne. Jos liikettä ja sitä, miltä sen kuuluisi näyttää, kuitenkin kuvaisi vain yhdellä sanalla, se voisi olla: kaunis.

 

skeletons
Kävelyn tulisi olla pehmeää ja kaunista liikettä. Tästä kuvasta herää aika päinvastaiset mielikuvat.

 

Monesti asiakkaanikin ovat huomanneet kävelyssään tai muussa liikkumisessaan jotain outoa. Kun meille tulee jokin kiputila tai häiriö, se näkyy myös liikkeessämme. Siitä tulee jähmeää, jäykkää ja se monesti näyttää vaativan ylimääräistä ponnistelua. Se miltä liike näyttää, on urheilussa jopa tärkeämpää kuin esimerkiksi loistavat voimatasot. Tällaisella ominaisuudella ei ole mitään väliä, jos sitä ei pystytä ilmaisemaan liikkeessä maksimaalisesti. Sulavuus ja kauneus kertovat yleisesti hyvästä hallinnasta ja siitä, että ominaisuudet saadaan ilmaistua parhaalla mahdollisella tavalla, rennosti.

 

Omalla kohdallani kävelyssä tapahtui kaikenlaista mystistä. Tunsin itse kävelyssäni vain yhden vian ja se oli se, että jalkani tuntui kävelyn aikana rullaavan voimakkaasti ulkosyrjää pitkin eteenpäin. En itse huomannut siinä juurikaan mitään muuta. Kun sitten näin videolta, miltä se kävelyni oikeasti näytti, yksi huvittunut kysymys oli: ”Miksei kukaan kertonut minulle?” Jalkani tuli lattiaan ulkokierrossa ja jalkani ei ojentunut ollenkaan vartalon tasosta taaksepäin niin kuin normaalisti kuuluisi tapahtua. Lonkan ojennuksen sijaan tulikin lantion putoaminen alaspäin. Tässä nyt muutama mainitakseni.

 

Kun sitten fysioterapiassa saatiin hyvin pienillä jutuilla kävelyäni parannettua muutamassa minuutissa, oli vaste huvittunut ja minua alkoi naurattaa. Kaikki tuntui jotenkin paljon helpommalta ja kevyemmältä. Vaikka liikkumiseni ei ole vielä täydellistä ja pehmeää, ainakin mieleni on nyt paljon kirkkaampi.

 

Kaunis liike pitää myös mielen virkeänä.

 

Olen Tommi Tatti, fysioterapeutti ja aivan tavallinen liikkuja. Aion liikkua vielä joskus pehmeästi kuin tiikeri.

 

Instagram:

@nokiantiikeri, #tiikeringrilli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s