Olin käynyt kerran aiemmin Kööpenhaminassa, mutta sitä ei oikein vierailuksi voinut kutsua. Se oli aika tasan vuosi taaksepäin ajassa tästä päivästä, kun olin tuuraamassa Parkkisen Jania naisten rugbymaajoukkueen fysiona Köpiksessä järjestetyssä turnauksessa. Se reissu kesti kolme päivää: lento perille, 15 min taksilla hotelliin, kahtena päivänä pelit hotellin viereisellä kentällä, 15 min taksilla lentokentälle ja takaisin Suomeen. Selvennettäköön kuitenkin, että suurena legoinsinöörinä olin kyllä käynyt aiemmin Tanskan Legolandissa perheeni kanssa, mutta Kööpenhamina oli minulle täysin tuntematon. Ja oikeastaan myös koko Tanska, koska selvin muistoni näiltä aiemmilta vierailuiltani maassa on edelleen lego-palikan muotoiset ranskalaiset.

 

Tulipa muuten yhtäkkiä hirveä tarve leikkiä legoilla.

 

Lähtökohta Kööpenhaminan turnaukseen oli seuraava: Alla meillä oli leiri sunnuntaista tiistaihin pelillisten asioiden parissa. Valmennustiimissä tapahtui muutoksia: päävalmentajamme coach Petka ei lähtenyt reissulle toisen valmennuskeikan vuoksi ja valmennustiimistä oli jäänyt pois myös yksi toinen valmentaja perheenlisäyksen takia. Ilmassa taisi olla aika paljon kysymysmerkkejä, eikä niitä vähentäneet yhtään myöskään se fakta, että edessä oli monelle pojalle ensimmäiset kansainväliset pelit ja vielä maajoukkuepaidassa.

 

Itsekin olin turnaukseen lähtiessä aika väsynyt. Olin ennen leiriä matkustanut lauantaina Nokialle, josta vanhempieni autolla suhasin Kisakallioon. Leirin jälkeen ajoin suoraan Jyväskylään, jossa tein keskiviikon töitä. Suoraan töistä klo 20 jälkeen ajoin Nokialle, josta sitten seuraavana aamuna kuuden jälkeen lähdin junalla Helsinki-Vantaalle ja reissuun. Olen viime aikoina pyrkinyt siihen, että vaikka kuinka paljon väsyttäisi, yritän esiintyä aina virkeänä ja heittää läppää. Sillä on iso merkitys, miten astut johonkin tilaan sisään, mitä tuot tilaan itsesi lisäksi. Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää Liettuan leirin yhteydessä. Mutta väsymyksen lisäksi, jos poikia jännitti, niin kyllä minuakin totta kai jännitti. Ensimmäinen reissu susikuosit päällä…

 

Tässä kohtaa tekstiä näyttää muuten siltä, että tästä tulee kaksiosainen teksti. Muokkaan otsikon muotoon: ”Turnaus Kööpenhaminassa osa 1, legoja ja jännitystä”.

 

Turnauksessa meillä oli mukana kaksi joukkuetta, molemmissa 12 pelaajaa. Molemmilla joukkueilla oli tiedossa viisi ottelua kolmen päivän sisällä. Kun saavuimme torstaina paikalle, oli meillä illalla edessämme harjoitus yhdessä pelipaikoistamme. Harjoitus oli totta kai kevyt ja kävimme läpi settejä ja puolusmalleja, joita tulisimme turnauksessa toteuttamaan. Yksi iso asia oli tietysti se, että uudet valmentajamme pääsivät myös paremmin joukkueen systeemeihin mukaan. Toinen heistä, Juuso Jyväskylästä, oli mukanamme jo edellisellä leirillä, Tero Tampereelta oli mukanamme ensimmäistä kertaa.

 

Ensimmäisistä harjoituksista en rehellisesti sanottuna muista oikein mitään muuta kuin sen, että aktivoinnissa käytettiin kuminauhoja ja sen, että pelaajilla oli päällään härövarustus eli omat reenikamansa, kun viereisellä kentällä harjoitelleilla tyttöjen joukkueella päällään oli hienot susikuosiset harjoitusasut. Tyttöjen maajoukkueen päävalmentaja kysyi minulta, miksi meillä oli tällainen varustus. Vastasin siihen jotain: ”Jätettiin harjoituskamat Kisakallioon pesuun leirin lopussa, niinhän me on aina tehty.” Tämä vastaus oli suurin virhe, jonka koko kesän aikana tein. Ilmeisesti pelaajien olisi pitänyt leirin jälkeen ottaa kamat kotiinsa pesuun, mutta me emme tienneet sellaisesta leirillä. Tämä johti lopulta tilanteeseen, jossa koko loppu kesän ajan tyttöjen valmentajat löysivät jostain raon huikkaista minulle: ”Niinhän on aina tehty.”

 

Pitäisi varmaan joskus vähän miettiä, mitä suustaan päästää.

 

Mutta ensi kerralla sitten enemmän asiaa fysioterapiasta, itse peleistä ja siitä, kuinka opimme, ettei Libya ole ainakaan vielä kovin varteenotettava koripallomaa.

WP_20160616_11_31_46_Pro
AUUUUU!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s