Liettua.

 

Matka Liettuaan on kuin matka autolla Lappiin. Pitkä. Varsinkin, kun matka taittuu bussilla ja vierustoverin paikka on täytetty yhdellä pakaraparilla ja leveillä hartioilla. Näin kävi minulle ja valmentajallemma Juusolle, koska nuorimmat joutuvat aina leikkimielisen syrjinnän kohteeksi joukkueympäristössä. Ja tietysti oli keskikesä eikä bussissa tietenkään ollut ilmastointia ja mitä muita hirveyksiä vielä. Kaikki oli siis aivan pärsheestä.

 

Edessämme oli yhteensä kymmenen päivän seikkailu, joka vei meidät ensin laivalla Tallinnaan, siitä mainitsemallani bussilla Viron ja Latvian poikki Liettuaan, jossa menomatkamme viimeisten kilometrien aikana yön pimeyden jo laskeuduttua meinasimme törmätä juokseviin hevosiin. Toisaalta olisiko tuolla ollut väliä: Bussi oli kuitenkin lastattu minun ja Juuson kaltaisilla harteikkailla miehillä, muulla maajoukkuestaffilla ja usealla kymmenellä koripalloilevalla juniorilla –  bussin kokonaismassa oli varmasti paria hevosta suurempi. Kuitenkin hyvä, että hevoset jäivät vielä eloon ja vältyimme ylimääräiseltä kalabaliikilta vieraalla maaperällä. Ja siis tietysti hyvä myös hevosten kannalta! Mainittakoon, että olen kyllä eläinten ystävä.

 

Saavuimme Liettuan Anyksciaihin siis iltamyöhään. Olin etukäteen kuullut paikasta oikeastaan en niin mairittelevia kommentteja, joten edessä oli positiivinen yllätys: hotelli, jota oli remontoitu ilmeisesti viime vuosina urakalla. Huoneisiin pääsyn jälkeen meni pää nopeasti tyynyyn, koska seuraavana päivänä, kuten kaikkina muinakin kahdeksana paikalla viettämänämme päivänä, olisi kahdet reenit. Vähän tiesin siinä vaiheessa, että tuona aikana kävisin vain yhtenä iltana itse kaupungin keskustassa, joka oli alle kilometrin päässä. Tämän lisäksi kävin muistaakseni kaksi kertaa hotellin ulkopuolella aamulenkillä.

 

Hotelli oli nimittäin siitä kätevä, että harjoitushallimme oli hotellin yhteydessä. Ei ollut siis suurta syytä käydä hotellin ulkopuolella. Päivärytmi oli fysioterapeutin perinteinen rytmi: aamupala, teippaukset, reenien valmistelu, reenit, ruoka, huoltotyötä, teippaukset, reenien valmistelu, reenit, ruoka, huoltotyötä, lihashuollon vetäminen ja vielä hieman huoltotyötä. Onneksi iltaisin pääsi tyhjentämään hieman päätään, kun ruokailimme valmentajien kanssa grillin äärellä hotellin takapihalla lepakoiden kaarrellessa päidemme yläpuolella. Tapanani oli ostaa itselleni iltaisin hotellin aulasta yksi suklaajäätelö, joinakin päivinä kaksi.

 

Leirimme koostui siis kahdesta matkustuspäivästä ja kahdeksasta päivästä paikan päällä Anyksciaissa. Käytännössä meillä oli kahdet reenit päivässä ja kahtena päivänä pelasimme jotakin Liettualaista joukkuetta vastaan. Itse tietysti odotin tiukkoja pelejä, koska Liettua on erittäin kova koripallomaa. Jos et tiennyt tätä, niin tässä sinulle yksi asia kuvaamaan lajin asemaa maassa: Siinä, missä meillä Suomessa myydään jääkiekkokortteja ja jääkiekkoaiheisia lehtiä R-kikkareilla, Liettuassa nämä ovat koripalloaiheisia. Mutta koska tässä tekstissä ei ole juurikaan ollut mitään järkeä tähän asti, niin eiköhän jätetä se tähän ja puhuta ensi kerralla vähän tärkeämmistä asioista. Mainittakoon vielä, että peleissämme toimitsijana toiminut neitokainen oli erittäin kaunis, ja että nykynuorista pitää olla huolissaan: Reenattuaan kaksi kertaa päivässä kesähelteillä sisällä hallissa vasta kuudennen reenipäivän kohdalla he kysyvät, voisiko näitä harjoituskamoja joskus pestä?

 

-Jäätelömies

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s